Variaatio on yksi innovaation tunnuspiirre. Samasta perusideasta tuotetaan monta eri tuotetta tai palvelua. Palvellaan monenlaisia tarpeita ja vastataan kuluttajien yhä hienovaraisempiin mieltymyksiin.

Maito on hyvä esimerkki. 60-luvulla syntynyt muistaa, että kaupasta sai yhtä lajia maitoa. Nyt maitopurkin hakeminen marketin valtavista kylmätuotteiden rivistöstä on meille informaation prosessointitehtävä. Maidon osan, laktoosin, poistaminen sai aikaan käänteen, joka alkoi näkyä kylmätiskillä monipuolisuutena. Valmistaja oli luottanut aluksi siihen, että vähälaktoosinen maito riittää kuluttajille. Tuotekehittäjät eivät kuitenkaan luopuneet ajatuksesta poistaa laktoosi kokonaan. Lopulta sinnikkyys voitti. Valmistaja otti riskin, joka palkittiin – tuotteista tuli menestys.

Julkisissa palveluissa useimmiten valitsemme yhdestä tai kahdesta tarjolla olevasta palvelusta. Joskus niitäkin on aktiivisesti etsittävä. Lisäksi uhkana on, että säästötavoitteiden vuoksi menetämme nekin.

On eri asia ostaa maitopurkki ja hankkia hoivaa vanhukselle tai lapselle. Olisi kauhistus, jos meidän pitäisi vaikkapa ikääntyneen äitimme hoivasta päättäessämme valita 100:sta eri vaihtoehdosta. Kuitenkin kaipaamme vaihtoehtoja. Tarvitsemme apua vaativan palvelun valinnassa. Joskus on etu, että meitä hiukan ohjaillaan yhteisen hyvän nimissä. Olisiko kuitenkin mahdollista, että julkisissa palveluissa hallitusti ja älykkäästi lisättäisiin variaatiota ja vastattaisiin useammanlaisiin käyttäjätarpeisiin. Samalla ohjattaisiin kysyntää.

Miten julkisten palvelujen variaatiota voitaisiin lisätä kestävästi, kustannuksia lisäämättä ja työntekijöiden hyvinvointia vaarantamatta?

Katseet kääntyvät palvelujen tuotannossa työtä tekeviin ihmisiin, työntekijöihin, lähiesimiehiin ja keskijohtoon. He tietävät. He tekevät jo sitä. Kysytään, miten he sen tekevät.

Inno-Vointi -hankkeen vuosiseminaarissa 6.3 ”Innovaatioon tarvitaan kaikki!” arjen innovaattorit kertovat, miten he sen tekivät.