Kokemuksia käyttäjälähtöisestä innovoinnista Hämeenlinnan minipiloteista

Aloitin minipilotteja koskevan tutkimuksen vuoden 2012 alussa ja kevään aikana keräsin tutkimusmateriaalin minipiloteista, joka tapahtui pääosin haastattelemalla, mutta myös tutustumalla laajasti materiaaleihin, joita Hämeenlinnan kaupunki oli minipiloteista koonnut. Tämä tutkimus oli alusta pitäen erityisen kiehtova sen ainutlaatuisen materiaalin johdosta, jota minipiloteista oli saatavilla.  Minipilottitoimintaa voidaan pitää edelläkävijämäisenä, rohkeana ja melko uniikkina kehitystoimintana erityisesti julkisella sektorilla. Tässä käyttäjät (minipilottitoimijat) eli kuntalaiset, yritykset, järjestöt sekä kunnan työntekijät on valtuutettu kehittämään ja myös itse tuottamaan uusia palveluja kunnassa. Haluaisin vielä erikseen korostaa, että valtuuttaminen ja osallistaminen ovat eri asioita. Valtuuttaminen on syvällisempi yhteistyön muoto kuin osallistaminen. Valtuuttamisessa prosessi annetaan toimijoiden käsiin, kun taas osallistamisessa eri toimijoita otetaan mukaan kehittämistoimintaan.

Minipilotit ovat olleet yksi tapa tuoda kuntalaiset ja kunta yhteen samalla kartuttaen tietoutta kuntalaisten tarpeista. Toiminnalla on herätetty uudestaan eloon ”talkoo- ja kylähenkeä”. Tutkimuksessani olen kartoittanut, mitä haasteita ja onnistumisen edellytyksiä minipiloteissa on ollut ja yhtenä isona kokonaisuutena tarkastelin prosessia, jolla näitä pieniä innovaatioita on saatu aikaan. Minipilotit eivät suinkaan voi olla ainoa kunnan tapa kehittää palveluita, mutta voivat hyvin sopia hyvin osaksi kehittämistoimintaa, jolla mahdollistetaan palveluiden käyttäjälähtöistä uudistamista.

Minipilottitoimijoille oleellisia asioita ovat olleet tarvelähtöisyys ja oikea-aikaisuus. He ovat saaneet määritellä minipilotin sisällön vapaasti, joka on innostanut monia lähtemään mukaan. Oikea-aikaisuus tarkoittaa sitä, että toimijat ovat pystyneet toteuttamaan minipilotin nopealla aikataululla lyhyiden käsittelyaikojen johdosta ja juuri silloin, kun jokin tietty tarve on havaittu. Tämän kaltaisessa toiminnassa on tärkeää, että kuntaorganisaatio keskittyy toiminnan oikea-aikaiseen mahdollistamiseen. Tässä asukasagentin, Miran, rooli eri toimijoiden innostamisessa on ollut keskeinen. Alkusysäyksen jälkeen prosessi on luovutettu minipilotin toteuttajille ja he ovat vieneet toimintaa eteenpäin hyvin itsenäisesti.

Kuntakehittämisen näkökulmasta minipilottien päätösvaihetta ei tulisi myöskään jättää huomioitta, sillä tässä vaiheessa kunnan on otettava vastuu oppimisesta ja tiedon levittämisestä – mitä minipiloteista sekä niissä kehitetyistä toimintatavoista voidaan oppia laajemmin kunnan palvelujen kehittämiseen. Mikäli kunnalla ei ole mahdollisuutta tutustua minipilottien toimintaan niiden ollessa käynnissä, niin on tärkeätä kerätä kokemukset ja saatavilla oleva tieto minipilottien toteuttajilta sekä pohtia onko kyseessä olevalle toiminnalle tarvetta myös jatkossa sekä missä muodossa tämä tulisi järjestää.

Kuntalaisten sekä osallistuneiden paikallisten toimijoiden näkökulmasta minipilotit ovat tarjonneet yhteisöllisyyden ja yhteen kuulumisen tunnetta sekä saattaneet uudella tavalla yhteen erilaisia ryhmiä ja yksityishenkilöitä. Pienet kustannukset ovat sallineet rohkeat kokeilut sekä myös epäonnistumiset, jotka ovat uuden luomisen ja innovaatioiden edellytys. Tällöin annetaan tilaa monille uusille ideoille, joita ei muuten välttämättä tulisi kokeiltua ja hyödynnettyä. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mitkä ovat minipilottien laajemmat vaikutukset niin taloudellisesta kuin sosiaalisesta näkökulmasta, mutta se on käynyt ilmi, että näissä kokeiluissa yhteisöllinen kehittäminen ja tekeminen ovat olleet usein tärkeämpiä kuin itse lopputulokset. Minipiloteista sekä tästä uudenlaisesta käyttäjiä valtauttavasta kehittämisen tavasta voidaan oppia laajemmin niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.