Onko julkisen palvelun käyttäjä itsekäs kuluttaja, sivustaseuraaja vai asiantuntija?

Ruuhkavuosien kuormittama, kiireinen nelikymppinen uranainen ja –mies haluaisi kunnalta verkkopalveluna virtuaalivihkimisen. Seurakunnalta olisi hyvä saada mummolle virtuaalihautajaiset, kun tärkeä projektimatka, golfloma, hiihtoloma ja pikkujouluviikonloppu menevät edelle.

Itsekkääksi julkishyödykkeiden kuluttajaksi ryhtyminen on vaikeaa. Mutta olemmeko vapaan kuluttajuuden sijaan asettuneet epähuomiossa sivustaseuraajiksi? Ryhmäkokoja kasvatetaan päivähoidossa ja peruskoulussa, ja kouluterveydenhoitajien määrää vähennetään – tuntuu pahalta, mutta tuumimme, että kai siihen joku jossain joskus puuttuu.

Julkinen palvelu ja hyödyke on asia, jota tuskin edes huomaamme käyttävämme. Avaamme vesihanan ja kas, puhdasta vettä tulee mielin määrin. Astumme kadulle ja liitymme liikenteen virtaan nousemalla bussiin tai hyppäämällä pyörän selkään kevyen liikenteen väylälle, joka on kaupungissa talvellakin aurattu ja hiekoitettu. Kunta tarjoaa palvelua päivähoidosta venepaikkoihin.

Kunta ja yhteiskunta ehkä tarvitsevat sinulta jotakin. Palvelun hyödyntäjänä voit tuottaa julkista hyvää – omien voimavarojesi puitteissa. Asiantuntemustasi ja kokemuksiasi tarvitaan käyttämäsi palvelun kehittämiseksi, päätöksenteon avuksi ja heikompien turvaksi. Kunnan kannattaisi pyytää vaihteeksi sinun apuasi.

Inno-Vointi –mallin viidestä ydinajatuksesta kolmas on

PALVELUN KÄYTTÄJÄ

Käyttäjä on oman palvelunsa ja omien tarpeidensa asiantuntija. Hänen näkemyksensä kannattaa siis selvittää ennen kuin tekee mitään turhaa.

Lue viisi ydinajatusta innovoinnista: http://www.inno-vointi.fi/fi/innovoinnin-periaatteet/ydinajatukset-julkisen-sektorin-innovaatiojohtamisesta. Lue lisää 21.5 julkaistusta uudistamisen toiminta- ja johtamismallista, joka on tarkoitettu työntekijöille, esimiehille, johtajille ja henkilöstöasiantuntijoille. Malli on laaja verkkosisältö, joka auttaa julkissektorin työpaikkoja ja henkilöstöä uudistamistyössä. Katso www.innovointi.fi

Luotatko ruohonjuuren työntekijään vai raportointijärjestelmään?

Televisiossa on näytetty amerikkalaista Pomo piilossa- sarjaa. Ohjelma on sokerikuorrutettu paketti, mutta paljastaa, että pomo ei tunne työn arkea ja työntekijöidensä osaamisen laatua. Työpaikan lattiatasolle menevä, työntekijäksi naamioituva johtaja yllättyy positiivisesti. Kipeä havainto pomolle puolestaan on se, että hän ei yleensä selviä ruohonjuuren työstä.

Johtaja ja esimies katsovat tänä päivänä ruohonjuuren työhön toiminnanohjausjärjestelmän välityksellä. Henkilöstö tekee töitään ja raportoi järjestelmään tarkasti mitä tuli tehtyä, missä ajassa, kuinka monta suoritetta jne. Myös julkisissa palveluissa on yhä enemmän käytössä raportointijärjestelmiä. Kotipalveluhenkilöstö vanhuspalveluissa raportoi mobiililaitteella järjestelmään jokaisen kotikäynnin tiedot. Esimiehen koneelle piirtyvät käyrät ja pylväät suoritteista joka hetki. Mummon kodissa työntekijä ehkä viettää yhä harvempia minuutteja, vaihtaa hänen kanssaan yhä vähemmän kuulumisia, tekee toimet yhä hätäisemmin ja tuntee yhä enemmän huolta mummosta sekä huonoa omaatuntoa työnsä laadusta. Kumpaa sinä mummon omaisena toivot, parempia raportteja vai parempaa hoivaa? Entä mummo?

Inno-Vointi –mallin viidestä ydinajatuksesta toinen on

RUOHONJUURI

Henkilöllä, joka työskentelee lähimpänä julkisen palvelun käyttäjää, on paras käsitys siitä, mikä palvelussa toimii käytännössä ja mikä on olennaista. Työntekijöiden osaaminen, ideat ja käyttäjätuntemus tarvitaan mukaan kehittämiseen.

Lue lisää 21.5 julkaistusta uudistamisen toiminta- ja johtamismallista, joka on tarkoitettu työntekijöille, esimiehille, johtajille ja henkilöstöasiantuntijoille. Malli on laaja verkkosisältö, joka auttaa julkissektorin työpaikkoja ja henkilöstöä uudistamistyössä.

Katso www.innovointi.fi

Johtamista vai huolenpitoa?

Uskoisitko, että esimerkiksi koodiin, tietokonetta ohjaavaan ohjelmistoon, liittyy huolenpitoa? Linus Torvalds, Linux-käyttöjärjestelmän luoja, kertoo pitävänsä huolta koodista. Koodin pitää olla kaunis ja selkeä. Huolenpito ja vastuu koodista on jatkuvaa.

Avoin lähdekoodi ja muut avoimen innovaation toimintamuodot antavat resursseja kaikkien käyttöön. Ne mahdollistavat osaamisen jakamisen laajoille kansalaisryhmille.

Avoimessa mallissa työn tekeminen ei ole johdon kontrolloimaa työajan käyttöä, vaan itseohjautuvaa toimijuutta. Johtamisen ja hallinnan käsitehirviöitä ei tarvita, sillä osallistujien motivaatiota ja vastuullisuutta ei tarvitse kyseenalaistaa tai ohjata sanktioilla ja palkinnoilla. ”Käyttäjärajapinnan ylittämisen” työkaluja ei tarvita, sillä käyttäjät ovat jo mukana kehittämässä ja tuottamassa. Työhyvinvointia erillisenä asiana ei tarvita, sillä hyvinvoinnin kokemus syntyy yhtä aikaa niin (työn)tekijälle kuin käyttäjällekin – kaikille osallisille.

Työpaikoilla emme puhu huolenpidon käsitteillä. Edes hoiva-alan työpaikoilla ei käytetä hoivan, vaan hallinnon ja talouden kieltä. Miksi hyljeksimme huolenpidon käsitteitä? Mitä siitä seuraa työn merkitykselle ja työn tuloksille? Tarvitsemmeko kansallisen koodari-ikonin esimerkkiä, jotta uskallamme tuoda hoivan käsitteet ja näkökulman työhön?

Elämme hoivan ja huolenpidon vajeen aikakautta. Meidät kasvatetaan kuluttajiksi. Yhteisten asioiden ajaminen ei ole muodissa. Ylisukupolvisen huolenpidon mureneminen on haluttomuutta tai kyvyttömyyttä pitää huolta omista lapsista ja ikääntyvistä vanhemmista. Työyhteisössä vaje on jatkuva keskeytysten kierre, joka syö voimavarat ja estää ihmisiä tekemästä työtään hyvin.

Näin ei voi jatkua. Huolenpidon kulttuuri on tulossa.

Muutos alkaa seniorikansalaisten resurssien käyttöönottamisesta. Heillä on kohtaamisen taitoja, jotka ovat unohtuneet kuluttajiksi pakotetuilta.  Ikäihmisiä pyydetään apuun eri puolille yhteiskuntaa paikkaamaan huolenpidon aukkoja. He tulevat työpaikoille yritysmummoina ja kouluvaareina. Eri tehtävissä he lieventävät lasten, nuorten ja laitosvanhusten yksinäisyyttä. Seniorit opettavat nuorille taitojaan ja toisin päin. Huolenpidon ja jakamisen kulttuuri laajenee kaikille aloille ja kaikkialle yhteiskuntaan.

Hoivayhteiskunta 2.0 tulee. Kaikkien voimavaroja arvostetaan. Yhteiskunnan rytmit muuttuvat: siirrytään kuluttamisen ajasta kohtaamisen aikaan. Yhteisöjen voimavarat opitaan ottamaan käyttöön ja jakamaan. Työorganisaatioiden ja vapaaehtoistoiminnan rajat avautuvat. Hoiva 2.0 on voimavarojen jakamista, jakamisen vastavuoroisuutta yllättävienkin kumppaneiden kesken. Lähitulevaisuuden työyhteisöt ovat kaikki hoivayhteisöjä, jossa johtaminen on huolenpitoa.