Tarvitseeko työntekijä strategialaseja innovoidakseen?

Mikä mahdollistaa työntekijälähtöisen innovoinnin? Työntekijät on todettu yhä tärkeimmiksi innovaatiotoiminnalle. He tuntevat käytännön kontekstin ja asiakastarpeet ja tietävät, miten uudistus tulee vaikuttamaan käytännössä. He siis tietävät, mikä on hyödyllistä. Vai tietävätkö?

Rajoitteeksi saattaa nousta kyky arvioida mahdollisuuksia ja uudistusten vaikutusta laaja-alaisemmin ja strategisemmin. Mikä on arvokasta omille asiakkaille ei välttämättä luo arvoa organisaatiolle. Tutkimuksissa onkin esitetty osallistamisen mallia, jossa strategia toimii sekä inspiraationa että rajoitteena työntekijöiden innovoinnille. Kun työntekijät tuntevat sekä strategian että asiakastarpeet, he voivat reflektoida nykyistä toimintaa vastaantulevien haasteiden ja mahdollisuuksien näkökulmasta.

Työntekijöiden haastattelut monissa organisaatioissa kuitenkin osoittavat, että strategian jalkautuminen työntekijätasolle on suorastaan harvinaista. Sen ymmärrettäväksi tekeminen on vielä vaikeampaa. Strategia esitetään ylätason tavoitteina ja painopisteinä, joiden merkitys työntekijän työlle jää mysteeriksi.

Onko tämä vahinko vai ei?

Tutkimuksemme osoittaa, että innovaatiotoiminnan kannalta niin ei välttämättä ole. Tämä siksi, koska uudistusten kehittyvät yhteistyössä – yhdellä henkilöllä on harvoin riittävä osaaminen, kokemus ja verkostot tunnistaa ja arvioida mahdollisuuksia kaikilta näkökulmilta.  Työntekijät aistivat parhaiten nykyisen asiakaskentän muutokset, kun taas johdon näkemystä tarvitaan arvioitaessa uusien ideoiden yleistettävyyttä laajemmassa kentässä. Näiden näkökulmien erillisyys voi olla jopa hyödyksi hedelmällisten muutosdialogin synnyttämiseksi.

Yksittäisen työntekijän ei siis tarvitse olla samanaikaisesti strategisti ja käytännön asiantuntija. Sen sijaan innovoijilta vaaditaan kykyä 1) tunnistaa ne tahot, joilla on tärkeitä näkökulmia ja resursseja uudistuksen läpivientiin ja  2) koordinoida keskinäistä yhteistyötä luomalla kullekin tarkoituksenmukaisen roolin. Esimerkiksi asiantuntijaorganisaatioissa tunnistimme viidenlaisia osallistumisen rakenteita keskitetystä hajautettuun. Riippuen uudistuksen luonteesta ja resurssien hajautumisesta työntekijät kehittävät palvelua joissain tilanteissa itsenäisesti ideasta toteutukseen, kun taas toisissa keskitetty koordinointi ja päätöksenteko on tarpeen.

Paras tapa yhdistää työntekijöiden ainutlaatuiset resurssit strategisiin näkökulmiin määrittyy siis aina käsillä olevan tilanteen mukaan. Heitä siis viimeistään nyt jäykät prosessimallit arkistoitaviksi ja lisää herkkyyttä työntekijöiden roolien muodostamiseen!

Lue lisää:

Väitöstilaisuus asiantuntijaorganisaatioiden innovaatiotoiminnasta

KTM Tiina Tuominen väittelee perjantaina 22.2.2013 klo 12 Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa, salissa AS1, Otaniementie 17, Espoo. Väitöskirjassa ”Innovation and Development Activities in Professional Service Firms – a Role Structure Perspective” tarkastellaan innovaatio- ja kehittämistoimintaan liittyviä roolirakenteita asiantuntijayrityksissä.

Siinä missä monissa organisaatioissa innovaatiotoiminta on edelleen keskittynyt erikseen nimetyille toimijoille, kuten kehittämistiimeille ja johdolle, asiantuntijaorganisaatiot nojaavat usein vahvasti asiakasrajapinnassa toimivien työntekijöidensä osaamiseen. Asiantuntijayritysten voidaankin sanoa olevan edelläkävijöitä työntekijälähtöisessä innovoinnissa. Tieto innovaatiotoiminnan organisoitumisesta tämänkaltaisessa työympäristössä on kuitenkin edelleen vähäistä. Väitöskirja syventää nykyistä aihealueeseen liittyvää tietämystä sosiaalista rakennetta ja rooleja käsittelevän teorialinssin avulla. Tutkimus osoittaa roolirakenteiden moninaisuuden yksittäisenkin yrityksen sisällä ja kuvaa niiden autonomista ja joustavaa luonnetta viidessä asiantuntijaorganisaatiossa.

Tervetuloa väitöstilaisuuteen!

Väitostiedote (pdf) löytyy tästä linkistä.

Väitöskirja tulee olemaan elektronisesti saatavilla osoitteessa http://lib.tkk.fi/Diss

Lisätietoja: tiina.tuominenat[at]aalto.fi

Lisätietoja IRIS-ryhmästä ja sen tutkimuksesta: iris.aalto.fi